Noin 12 vuotta sitten meille hoettiin koulussa: “Teistä kaikista tulee Designereita ja palkka on viisinumeroinen” Ei tullut eikä ollut. Tuli muotoilullisesti yleissivistynyt, keskinkertainen rakennusmaalari ja puolipäiväinen/ -taitoinen graafikon planttu. Valmistumiseni aikaan Suomi rypi vielä lamavuosien jälkimainingeissa ja kovin montaa muotoilijan paikkaa maassa ei ollut, eikä ole vieläkään. Oli tehtävä sitä työtä, mitä sattui saamaan. Joten menin töihin Kansallismuseota maalaamaan. Täytyy myöntää, ettei alku eikä loppu ollut loistava tai millään tapaa tuotava. Mutta kun maalasi yli 300 ikkunan pokaa niin jotain oppi ja matkan varrella hieman lisää. Tästä täytyy kiittää kärsivällistä työnjohtajaani, joka uskoi siihen että, työ opettaa tekijäänsä ja työtoverit vielä enemmän. Samaan aikaan toisaalla jossain Afrikan rannikolla alkoi muutaman miehen pako sodan jaloista kohti turvallisempaa arkipäivää Euroopassa. Näiden Afrikassa syntyneiden, nykyisten suomalaisten korvaan on 15 vuotta hoettu puhelimitse, että ei ole tarvetta työmiehelle, soitan jos tulee jotain ja ajateltu samalla että, älä unta näe musta mies. Tätä samaa minulle suotua työssäoppimisen armeliaisuutta ei suoda tälle Suomen väestönosalle.
Suomalaisen rekrytoinnin tulppana on rasistinen asennevamma. Suomessa jää lähivuosina eläkkeelle valtava määrä työntekijöitä. Tämä työvoimavaje voidaan suurin osin paikata maahanmuuttajataustaisten ihmisten työpanoksella. Rakennussektori huutaa työntekijöitä, mutta käännyttää samalla oveltaan työntekoon motivoituneita ihmisiä. Tarvetta olisi reippaille, oppimishaluisille ja raittiille työntekijöille. Mutta ei kelpaa. Maahanmuuttajataustaisten suomalaisten työnhaku on täynnä optimistista ja positiivista asennetta, joka pysähtyy asennevamman lasiseinään. Jostain kuitenkin kumpuaa se uskomaton sinnikkyys ja positiivisuus siitä, että jonain päivänä työpaikka löytyy. Osa tosin lähtee maasta hakattuaan päätään asennevammalasiseinään ─ onko Suomella siihen varaa? Johtuukohan tämä positiivisuus siitä, että nämä ihmiset ovat kokeneet kovempiakin haasteita elämässään kuin rasistisia asennevammoja?
EI KELPAA! koska;
Teesi1 “Ei työkokemusta”. Ihmisellä on syntyjään perusihmissuhdetaidot ja kyky tehdä työtä. Rakennusalalla on paljon apumiestasoista työtä tekemättä, johon kaksi kättä ja aivot omaava ihminen pystyy tekemään. Jostain vaan pitää aloittaa ja kaikilla ihmisillä on joskus ollut se ensimmäinen työpaikka, josta viisaus on lähtenyt karttumaan. Tällä hetkellä elinkeinoelämä kaivaa itselleen hautaa tyrmäämällä nuoret ja maahanmuuttajataustaiset ihmiset tällä perusteella.
Teesi2 “Ei ammattitaitoa”. Maahanmuuttajilla on suurimmalla osalla sekä Suomessa että lähtömaassa hankittu koulutus, toisin kuin osalla syntyperäisillä suomalaisilla. Hämmästyttävää, että lapin mies, joka ei ole päivääkään ollut rakennuksella otetaan äijäperiaatteella töihin, mutta koulutettu rakennusinsinööri tai maalari ei kelpaa, koska on syntynyt muualla kuin Suomessa.
Teesi3 “Ei osaa kunnolla suomea”. Rakennuksilla työskentelee satoja umpivenäjänkielisiä ihmisiä ja savolaisia, mutta murtavaa suomea puhuva afrikkalaissyntyperäinen ei saa työtä. Valtaosa 15 vuotta maassa asuvista, Suomen kansalaisuuden saaneista afrikkalaista syntyperää olevista ihmisistä puhuu ja ymmärtää arkipäivän kieltä.
Teesi4 “Kaikkien pitää tulla keskenään toimeen työmaalla”. Työmaa on paikka jossa tehdään työtä; rakennetaan talo. Sivistyneet ihmiset osaavat kommunikoida työasioista keskenään. On kohtuuton vaade, että kaikkien tulisi jakaa samat arvot, uskonto ja elintavat. Tätä sisäsiittoista yksipuolistumista ei tule koskaan tapahtumaan. Ihmisten erilaisuus on elämän rikkaus.
Teesi5 “ne rukoilee mekkaan työaikana”. Katsotaanpa peiliin ja lasketaan tupakka- ja paskanjauhamistauot yhteen. Kuinka monta tuntia saadaan? Luterilainen kirkko syö kirkollispyhineen hyvää työaikaa viikkokaupalla vuoden aikana. Muslimityöntekijöillä ramadan-aika ja sen vietto eivät toistaiseksi ole hyväksyttävä poissaolo. Hyvä voittaa pahan 6-0 (Amnesty international). Joskus on vähän vaikea uskoa. Voi olla, että ihan jokainen meistä ei kykene katsomaan itseään silmiin. Voi olla, että vähän hävettää. Toivottavasti. Lopuksi muistutan, että Suomen perustuslain 18§ turvaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden tehdä työtä.
