”Paljonko juot alkoholia viikon aikana? Ymmärräthän sinä, että myös ruuan kanssa nautittu alkoholi on alkoholia.” Toverini kävi edellä lainattua keskustelua lääkärin kanssa, koska maksa-arvot olivat koholla. Voi olla, että asiakkaalla tuli olo, että jompikumpi on tyhmä – lääkäri tai hän. Toverini oli edellisellä viikolla käsitellyt myrkyllisiä, liotinpohjaisia aineita ja työskennellyt kymmeniä vuosia rakennusalalla. Lääkäri olisi voinut ammattitaitoisena ihmisenä kysyä missä oloissa asiakas päivänsä viettää, eikä olettaa, että koska kyseessä on rakennustyöläinen, niin juoppohan se on. Mainittakoon lisäksi, että em. työläinen ei juo alkoholia lainkaan. Ei edes maksalaatikon painikkeeksi.
Työterveyshuoltolaissa puhutaan huollosta, ei hoitamisesta. Lain painopiste on ennaltaehkäisevässä toiminnassa sekä turvallisuuden ja terveellisyyden edistämisessä. Vuonna 2002 voimaan astuneen lain mukaan ”Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että työterveyshuollon henkilökuntaa on riittävästi toteuttamaan lakisääteiset työterveyshuollon tehtävät. Työnantajan on myös varmistuttava siitä, että työterveyshuollon toiminta todella vaikuttaa työntekijöiden ja työyhteisön terveyteen. Toiminnan on perustuttava moniammatilliseen yhteistyöhön, eikä vain lääketieteellisiin terveystarkastuksiin (SAK)”. Yritysten käyttämällä työterveyshuollolla on siis väliä.
Rakentajien huoltaminen ei ole yksinkertaista puuhaa. Työterveyshuollon henkilökunnan pitää ymmärtää ja tietää missä olosuhteissa työläinen tekee töitä. Rakennusalalla työläiset altistuvat suojaimista huolimatta eri kemiallisille aineille ja psykofyysisille rasituksille. Nämä jättävät kehoon ja mieleen jälkensä, joiden vaikutuksia on syytä tarkkailla. Myrkyllisten aineiden ja rasitusvammojen kertyminen kehoon ei tapahdu hetkessä.
Kerran kolmessa vuodessa tapahtuva eritenäytteidenotto ja keskustelu rasvan käytöstä eivät riitä työkyvyn ylläpitämiseen. Moniammatillisuudella tarkoitetaan myös mm. fysioterapeuttien, ergonomien ja psykologien palveluja. Lihasspasmit eivät välttämättä tarvitse lääkärin hoitoa, vaan fysioterapeuttia. Lain edellyttämällä yhteistoiminnalla turvataan työntekijän mahdollisuus kertoa työolosuhteistaan työterveyshuollolle ja työnantajalle. Näin voidaan yhteistyössä rakentaa terveellisempää työympäristöä.
Joka vuosi tipahtaa postiluukusta ilmoitus, että on taas katsastamisen aika – autolle. Rikkinäisten autojen taloudellinen vaikutus bruttokansantuotteeseen on huomattavasti pienempi kuin rikkinäisten ihmisten. Nykyisten autojen mittaristo ilmoittaa, kun on huollon aika ja siirrytään käyttämään varajärjestelmää. Missä vaiheessa työläinen toimii varajärjestelmällä? Taloustieteilijä Andrew Oswald (Guzenina /IL 15.9 2006) on laskenut bruttokansanonnellisuusindeksin, jonka mukaan ystävien tapaaminen kerran kuussa merkitsee vuositasolla noin 85 000 euron säästöä, mutta jos työpaikka menee alta, menetystä tulee 212 000 euron verran valtion taloustasolla. Samaa ajatusta voitaneen soveltaa myös rakennusalalle; kun töissä on kaikki hyvin, säästöä tulee ja kun asiat ja ihmiset sakkaa niin tuloksena on tappiota. Onnellinen ja ehjä työläinen on siis silkkaa säästöä yritykselle.
