Kuluneen syksyn aikana Suomen poliittisen moraalin rajavartiolaitoksena on toiminut media kansalaisten säestämänä. Rajaselkkauksen keskellä Suomen poliittinen johto on törmäyskurssilla kansan moraalikäsitysten kanssa ymmärtämättä mikä meni pieleen.
Valtakunnassa puolitoista vuotta vellonut vaalirahoituskeskustelu. Vaalien rahoituslähteiden moraaliset rajat ovat olleet poliitikoille hämärän rajamailla. Moraalisten ja juridisten rajojen uudelleen määrittelyn tarve on tullut eduskunnalle pyytämättä ja yllätyksenä, koska vaalikampanjoiden rahoittaminen luovien rahoituslähteiden kautta on ollut hiljaisesti hyväksytty maan tapa. Tasavertaisuuden nimissä maan tavasta tulisi tehdä yleinen toimeentulon hankintatapa. Tämä nostaisi kulttuurin kysyntää huomattavasti, kun vaihdantatalouden päätuotteeksi nousisi kuvataide.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) puhuu itsestään lehdistötilaisuuksissa muodossa ”pääministeri”, sen sijaan, että käyttäisi itsestään yksikön ensimmäistä sijamuotoa ”minä”. Vaikuttaa lausumien perusteella siltä, että henkilö Matti Vanhaselta alkaa hämärtyä poliittisen instituution ja henkilön väliset rajat. Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok) kysyy blogissaan ”onko Vanhasella itsellään määriteltynä jokin raja, jonka ylitettyään pääministerin tulisi erota. Onko rajaa ylipäänsä ja jos on, niin mikä.” Korholan mukaan tämä raja menee toden puhumisessa. Totuuden raja menee suomalaisessa politiikassa muistin toimivuudessa. Jos ei muista niin ei valehtele ja jos muistaa niin voi puhua niin totta kuin voi.
Jutta Urpilainen (sd) määritteli alle 3000 e/kk tienaavat palkansaajat pienituloisiksi. Tämän seurauksena puoluejohtaja Urpilaisen mielenterveyttä on epäilty eri foorumeilla. Kun tulorajan määrittelyä ajattelee vähän tarkemmin, niin voisi todeta Jutta Urpilaisen olevan varsin terve ja talouspoliittisesti kartalla. Urpilainen (sd) on oikeassa: 3000e/kk palkka on keskituloisen alaraja, jonka alapuolella olevat ihmiset ovat usein kädestä suuhun eläviä köyhiä.
Jussi Halla-aho (perus/sit) kutsui taannoin blogissaan islamin uskontoa pedofilian pyhittäväksi uskonnoksi, koska islamilaisen näkemyksen mukaan länsimaalaisittain määritellyn alaikäisen kanssa avioituminen ja seksuaalinen kanssakäyminen on hyväksyttävää. Näkemys tulkittiin käräjäoikeudessa muslimien pyhänä pitämien arvojen loukkaamiseksi ja siitä tuomittiin sakkoja uskonrauhan rikkomisesta. Omituista tässä on se, että suomalainen oikeuslaitos katsoo länsimaisen ihmisoikeusloukkauksen olevan osa uskonrauhaa, jota ei tule kritisoida, koska se on sallittu parisuhdetapa jossain päin maailmaa. Se, että islaminuskoinen loukkaantuu blogipohdinnoista on pienempi paha kuin seksuaalinen kanssakäyminen alaikäisen kanssa. Ihmisoikeuksien rajojen määrittelyyn osallistuu myöhemmin hovioikeus.
Poliittiselle ilmanlaadulle tulee määritellä raja-arvot, joiden alapuolella epäpuhtauspitoisuuksien tulisi pysyä. Rajavalvontalaitos kehottaa varautumaan suodattimin toistaiseksi.
